Oksensin eilen ensimmäisen kerran oikeaa ruokaa. Okei, helppoa ruokaahan se oli, perunamuusia ja lihapullia, mutta kuitenkin. Olin niin ylpeä itsestäni. Tosin jouduin oksentamaan huoneessani roskikseen, koska en ollut varma, kuinka hiljaa osaisin oksentaa vessassa.

Illalla oksensin vielä toisen kerran, jäätelöä. Se oli aika... etovaa. Etovampaa kuin perunamuusin oksentaminen. Mitä nyt olen pro-miojen juttuja lueskellut, niin jäätelön oksetaminen on kuulemma helppoa ja mukavaa, kun jäätelö tulee vielä kylmänä ja samanmakuisena ulos. Ei se kyllä minulla noin mennyt. Ehkä jäätelö sitten ehti olla liian kauan sisällä, mutta se oli vain lämmintä, kamalan näköistä litkua. Ja se jäätelössä ollut suklaakastike maistui toisella kertaa hirveältä ja teki oksennuksesta inhan ruskeaa. Ei enää tuota jäätelöä, kiitos.

Tänään voisin tehdä kakkua. Rakastan ruoanlaittoa, varsinkin leipomista. Ajattelin laittaa kakun kerrosten väliin säilykepersikoita ja banaania, päälle kermavaahtoa. Tietenkään en itse syö sitä kuin aivan vähän, tai jos enemmän, niin yritän oksentaa.