Minä en oksentele. Joskus alkuaikoina kokeilin, mutten voinut sietää sitä, se ei tuntunut omalta jutulta, toisin kuin nälkiintyminen. Nyt olen alkanut miettiä sitäkin. Kiitokset siitä Stalinin lehmät -kirjalle sekä Footstepsin bulimiakeskusteluille, ne inspiroivat. Tekee mieli oksentaa, kokeilla. En tiedä onnistunko, uskallanko oikeasti, kun pelkkä ajatus sormien työntämisestä kurkkuun ahdista, mutta pakko tässä on alkaa jotain tehdä.

En liiku. Olen monena iltana jättänyt jalannostovatsat pois, heittäytynyt vain sängylle väsyneenä. Ja silti syönyt. Syönyt, syönyt ja syönyt. Minä en tiedä, mitä tästä tulee. Taidan oikeasti vain lihoa koko ajan enemmän, kun pitäisi laihtua.

Torstaina kävin ostamassa suklaalevyn. Söin siitä riviä yli puolet. Eilen söin loput, ja lisäksi aakkoskarkkeja ja vähän sipsejä. Ja join Pommacia ja Spriteä. Tänään; aakkoskarkkeja taas, Spriteä, sipsejä, aamupalaksi mysliä ja jogurttia. Kello on vasta puoli kaksi, ja kalorit lähentelevät varmaan kolmeasataa. Ja äiti on kaupassa, ostaa minulle Dumleja, kun pyysin. MIKSI pyysin, kun tiedän, miten paha olo niiden syömisestä tulee? Ehkä siksi, että tiedän voivani yrittää oksentamista. Menen erään tuttavan eläimiä vahtimaan, olen yksin talossa. Kukaan ei tule häiritsemään oksentamistani, tai sen yrittämistä.

Lueskelen vinkkejä, kuinka aloittelija saa oksennuksen helposti tulemaan. Luulen, että Dumlet tulevat aika helposti ylös. Ja juon paljon vettä, ennen kuin lähden kotoa niin vielä tuota Spriteä, hiilihappojen sanotaan helpottavan oksuilua. Ja matkaa "töihin" on jotakuinkin 700 metriä, joten siinä tulee vähän ruoan sekoittavaa liikuntaa.

Huomenna yritän paastopäivää. Ehkä syön aamulla vaikka kurkkua, se on hyvää ja kevyttäkin. Sitten mennään nestelinjalla.

Onnistun kyllä. Minulla on eräs motivaationkohde. Olen jutellut netissä erään hyvin kiinnostavan tytön kanssa, ja tahdon tehdä lisää tuttavuutta. Mutten halua olla läski hänen silmissään. Haluan, että hän pitää minua kauniina.