Oksensin eilen. Oikeasti. No, okei, söin kymmenen Dumlea ja join kaksi kuppia vettä, ja sitten vain työnsin sormet kurkkuun ja annoin tulla. Se oli ihan helppoa, ihanan helppoa. Ei yhtään niin vaikeaa kuin pelkäsin. Dumlejen toffeesisus vain tuli yhtenä virtana pönttöön. Se oli melkein kaunista. Tätä voisi alkaa tehdä jos ahmituttaa. Mutta ensin harjoittelen vielä vähän, jollain helpoilla - en tiedä uskallanko oksentaa kokonaista ateriaa vielä.

Ja tänään olen syönyt... Ehkä 300 kaloria? Tuo nyt on ehkä vähän yläkanttiin, mutta parempi niin. Tosin vielä olisi päiväruoka, miksi äidin täytyy aina sunnuntaisin tehdä ruokaa, kun tahtoisin paastota? Syön vähäsen. 300 kcal vasta, saan syödä kyllä vielä, ei se ole vaarallista. Inhottavaa, muttei vaarallista. Jos pysyisin alle kuudensadan kalorin tänään. Se on minulle jo aika saavutus.

Olen oppinut vähän arvioimaan kalorimääriä. Ainakin, jos otan ruokaa paketista, jossa sanotaan sadan gramman mukaan kalorit. Kyllä ne siitä voi arvioida jotenkin.

On nälkä. Yritän juoda teetä ja vettä, ehkä mehua. En haluaisi ruokaa. Yritän nälkiintymistä. Ja sitä oksentelua. Ja tänään ehdin jo tehdä 50 jalkojennostovatsaa, illalla ainakin 100 vielä.